Vieraileva kynä, tekstit ja kuvat: Paavo Töhönen
Suomalainen jääkiekkoyleisö on elänyt vuosikymmeniä siinä uskossa, että Jesse Puljujärvi
on sataprosenttinen pohjoisen poika ja Aleksander Barkov on meidän oma, sinivalkoinen
supertähti. Mutta mitä jos kertoisin, että tämä kansallinen satu onkin rakennettu savelle ja
puolukkahillolle?
Jesse ”Svensson” Puljujärvi – länsirajan lahja?
Puljujärvi syntyi Ruotsissa. Kyllä, luit oikein. Älvkarlebyssä. Paikassa, jossa ihmiset
syntyvät suoraan jääkiekkokaukaloon ja oppivat sanomaan ”vi spelar med pucken” ennen
kuin osaavat kävellä.
Mutta ei hätää – Jesse muutti Suomeen jo pienenä. Tai niin ainakin
väitetään. Onko kukaan nähnyt hänen alkuperäistä syntymätodistustaan? Entä onko
hänen lempiruokansa oikeasti poronkäristys vai kenties… köttbullar?
Puljujärven pelityyli on myös epäilyttävän ruotsalainen: iloinen, energinen ja vähän sinne
päin. Missä on suomalainen tuska, se sisäinen myrsky, joka näkyy silmissä kuin
marraskuun sade? Ei missään. Jesse hymyilee. Liikaa. Epäilyttävää.
Aleksander ”Sasha” Barkov – idän agentti?
Sitten on Barkov. Mies, joka on niin viileä, että jäätyy jo ennen kuin astuu jäälle. Hänen
isänsä pelasi Neuvostoliiton maajoukkueessa. Neuvostoliiton. Ja Barkov junior puhuu
venäjää. Sujuvasti. Mutta ei siinä vielä kaikki – hän on kohtelias, rauhallinen ja taktisesti
briljantti. Kuulostaako tutulta? Kyllä, kuin suoraan punakoneen käsikirjasta.
Ja kun Barkov antaa haastattelun, hän ei koskaan sano mitään liian suoraa. Hän ”keskittyy
seuraavaan peliin” ja ”antaa joukkueen puhua puolestaan”. Klassista KGB-retoriikkaa, jos
minulta kysytään.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa?
Onko Suomi enää jääkiekkokansa vai vain jääkiekkien transit-asema? Olemmeko
kasvattaneet pelaajia, vai vain majoittaneet heitä ennen kuin he palaavat salaisiin
emämaihinsa? Onko seuraava Leijonien kapteeni kenties syntynyt Tanskassa ja kasvanut
Virossa?
Loppusanat
Tämä artikkeli on tietenkin täysin sarkastinen – Jesse ja Sasha ovat suomalaisia siinä
missä sauna ja sisu. Mutta joskus on hyvä pysähtyä ja nauraa itselleen. Ja ehkä vähän
ruotsalaisille ja venäläisillekin. Ystävällisesti, tietenkin.
